Kategoriat
Blogi

Meillä ei ole varaa ympäristövelkaan

Olen kyllästynyt siihen vastuun välttelyyn, joka tuntuu liittyvän usein ilmasto- ja ympäristöasioista puhumiseen. Vastuuta ilmastotoimista pallotellaan edestakaisin – en minä, vaan naapuri. Ei me suomalaiset, vaan ne kiinalaiset. Ei hiili, vaan turve. Ei meidän firma, vaan EU. Höpö höpö. Kaikille, jotka ovat hiukkaakaan perehtyneet ilmastokriisin vakavuuteen, on selvää, että tällä hetkellä tarvitaan jokaisen panos ja jokainen toimi, jotta kriisiä ylipäätään saadaan torjuttua. 

Niinpä sanonkin sen nyt suoraan. Rahavelka voidaan maksaa pois, mutta ympäristövelka – sukupuuttoon kuolleet lajit, ilmaston ylikuumentuminen, sään ääri-ilmiöt ja pandemiat – on meille liian kallis lasku maksettavaksi. Pikkuhiljaa osia tästä laskusta on jo alkanut erääntyä. 

On vaikea ymmärtää, miksi kansalaiset yhä äänestävät valtaan samoja poliitikkoja, jotka ovat aikanaan olleet ja osa on yhä edelleenkin jarruttamassa ilmastokriisiin puuttumista. Tulee muistaa, että ilmastokriisin vakavuudesta on tiedetty jo useita vuosikymmeniä. Juhlapuheita kyllä riittää, mutta todelliset toimet ovat edelleen aivan liian hitaita ja vähäisiä. Uskoisin, että jonakin päivänä tällaisen kestämättömän ympäristövelanoton turmiollinen vaikutus valkenee meille kaikille. Toivottavasti vain ei liian myöhään.

Ilmastokriisi on ihmisen aiheuttama ja monet niistä toimijoista, jotka ovat eniten jarruttaneet ilmastokriisiin puuttumista, ovat yhä edelleen päättävissä asemissa. Jos on pakko etsiä syyllisiä, kiinalaisten ja suomalaisten kuluttajien vertailun sijaan katse lienee syytä asettaa näihin päättäjiin. Se ei kuitenkaan riitä. Nyt on nimittäin yhteinen vastuumme korjata tilanne, riippumatta siitä, kuka tai mikä tilanteen on aiheuttanut.

Koronapandemia on osoittanut, että pystymme nopeisiinkin toimiin. Ilmastokriisiin pitäisi suhtautua samalla vakavuudella tai jopa suuremmalla vakavuudella kuin koronapandemiaan. Toimia tulisi samanlaisella reippaudella ja tehokkuudella. Meillä on täydet mahdollisuudet laittaa hihat heilumaan ja taata tuleville sukupolville elinkelpoinen maapallo.

On turha väittää, että suomalainen ei voisi vaikuttaa. Vähintään meidän on laitettava politiikkatoimilla suomalaisten omat päästöt kestävälle tasolle. Samanaikaisesti voimme pyrkiä vaikuttamaan kansainvälisesti lainsäädäntöön ja sopimuksiin sekä muihin valtioihin myös esimerkillämme sekä politiikallamme.

Kuntapolitiikassa voimme miettiä, miten saamme elämäntapamme kestävälle tasolle. Tällä hetkellä suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on noin 10 000 kg CO2/vuosi ja 1,5 asteen mukainen hiilijalanjälki suomalaiselle vuonna 2030 olisi noin 3 000 kg CO2/vuosi. Suomalaiset kuluttavat vuosittain oman osansa maailman luonnonvaroista noin nelisen kuukautta maailman keskiarvoa aiemmin. Viime vuonna suomalaisten laskennallinen ylikulutuspäivä oli jo 5. huhtikuuta.

Onkin mahdollisimman pian tehtävä kaikki mahdolliset järjestelmätason muutokset, jotta suomalaisten päästöt ja ylikuluttaminen saadaan kestävälle tasolle. On huolehdittava luonnonsuojelusta ja elonkirjosta niin maalla kuin kaupungeissakin. Hyvä uutinen on se, että toimia voidaan tehdä kaikilla sektoreilla: kunnissa, valtion taholta, yksityisellä sektorilla, yksilöiden omin voimin ja niin edelleen.

Täytyy uskaltaa uudistua ja luopua vanhasta. Jos emme me, niin kuka ja milloin? Helsinki on niin iso kaupunki, että voimme vaikuttaa koko Suomen tilanteeseen ja näyttää mallia myös Euroopassa yhtenä eurooppalaisista pääkaupungeista. Emme saa vaipua kyynisyyteen tai passiivisuuteen ilmastokriisin takia, vaan meidän on herättävä toimintaan, yhdessä!