Kategoriat
Blogi

Ollaan ylpeitä kirjastosta!

Eräinä Suomen historian suurimpina sankareina voi pitää kansakoulunopettajia. Kulunut hokema siitä, että ”Suomi nousee koulutuksella” pohjautuu pitkäaikaiselle sivistystyölle.  Suomalaisten kouluttamisessa tärkeää roolia on opettajien lisäksi näytellyt alun perin hyväntekeväisyytenä alkanut, sittemmin institutionalisoitunut kansankirjasto, jonka tämän päivän helsinkiläiset tuntevat kaupunginkirjastona. Kirjahyllyjen välistä ovat yhteiskunnan huipulle kivunneet esimerkiksi  – ei enempää eikä vähempää kuin – Minna Canth, Juho Kusti Paasikivi ja Miina Sillanpää.

Ajatus mahdollisuuksien tasa-arvosta on siis elänyt pitkään, ja sen perintö voidaan helposti lukea myös nykyisen kirjastolain (1492/2016) rivien välistä. Kirjastolain tavoitteena on edistää:

1) väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin;

2) tiedon saatavuutta ja käyttöä;

3) lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa;

4) mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen;

5) aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta.

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, kirjasto on täyttä 2020-lukua.

Tieto, taide, osallisuus ja kiertotalous yhdistyvät kirjaston ytimessä. Kirjaston ideasta löydämme eväät tulevaisuuteen: yhdenvertaisuuden, sivistyksen, demokratian, oppimisen, sananvapauden ja kriittisen lukutaidon. Me tarvitsemme koko paketin, jotta selviämme aikamme suurista haasteista: ilman lukutaitoa ei ole oppimista, ilman oppimista ei ole sivistystä, ilman sivistystä ei ole demokratiaa, ilman demokratiaa ei ole sananvapautta ja niin edelleen. Kirjaston sivistystehtävä on hidas ja hiljainen. Yhteiskunta korjaa hedelmät vuosikymmenten viiveellä eikä läheskään aina muista kiittää kirjastoa. Lähikirjastosi ei ole kirjavarasto.

Kirjasto muuttuu ajassa, ja elinikäinen oppiminen, digitaidot ja digitalisaatio ovat osin jo välttämättömiä siinä, miten kansalainen pystyy osallistumaan yhteiskunnan toimintaan. Näihin uusiin haasteisiin kirjastot pystyvät vastaamaan korkeasti koulutetun henkilökuntansa ansiosta. Kirjastonhoitajat ja tietoasiantuntijat pitkine ja monipuolisine tutkintoineen ovat olleet elinikäisiä oppijoita jo sukupolvien ajan. Kirjaston kyky pysyä yhteiskunnallisesti merkittävänä kumpuaa kyvystä  uudistua perustehtävää unohtamatta.

Haluankin nyt kiittää kaikkia kirjastojamme! Ollaan ylpeitä kirjastoistamme ja kirjastoissamme työskentelevistä ihmisistä. Pidetään huolta, että lähikirjasto on jatkossakin kaikkien helsinkiläisten saatavilla ja muistakaamme käytännön kuntapolitiikassa edistää kirjastolain henkeä. Väestön yhdenvertaiset  mahdollisuudet sivistykseen ja kulttuuriin ovat suomalaisen demokratian kulmakivi.