Kategoriat
Blogi

Milloin myyjästä tuli haukkumasana?

#sokoksenkassa #myyjätyttönen #asiakaspalveluammatit

Tunnettu somekasvoton Päivän Byrokraatti eli PB nimitteli pääministeri Sanna Marinia Twitterissä vielä ”uransa lopettamisen” jälkeenkin toukokuussa 2020 ”Sokoksen kassaksi”, ehkäpä mukaillen Viron sisäministerin Mart Helmen sanomisia. Helme aiheutti kohua joulukuussa 2019 kutsuessaan pääministeri Sanna Marinia ”myyjätyttöseksi”.

Eräs vähäisempi Twitter-vaikuttaja epäili kansliapäällikkö Kirsi Varhilan osallistuessa A-studioon Varhilan asiantuntemuksen olevan puutteellista, koska tämä on toiminut aiemmin siivoojana. En ole löytänyt lähdettä sille, onko Varhila toiminut siivoojana. (Argumentoinnissa sen sijaan on lukuisia ongelmia.) Moni muistanee myös syksyltä 2019, kun kunta- ja peruspalveluministeri Sirpa Paateron entinen ura ehkäisevän päihdetyön ohjaajana tarkoitti hänen täydellistä epäpätevyyttään tehtäviinsä ministerinä. 

Keväällä 2021 keskustelu jatkuu edelleen samanlaisena ja Kokoomusnuorten Twitter-vaikuttaja toteaa, että suomalaisten elämä olisi parempaa, jos Marin olisi ”jäänyt Sokoksen kassaksi”. Päivän Byrokraatti ei lopettanutkaan tiliään, vaan edelleen keväällä 2021 kuvaa Marinia ”sosialistiseksi Sokoksen kassaksi”, kuten myös Ano Turtiainen, jonka mukaan ”Sokoksen kassa keikistelee Time-lehden kannessa”.

Suurin osa ihmisistä ymmärtää, että toisen ihmisen entinen tai myöskään nykyinen ammatti ei määritä hänen älyllisiä kykyjään tai osaamistaan nykyisessä toimessaan. Lisäksi useimmat meistä tietävät, että myyjän ammatissa ei ole mitään vikaa. Edellä kuvatulla kommentoinnilla lieneekin identiteettipoliittinen tarkoitus tehdä pesäeroa joko ”rahvaaseen” tai päteviin naisiin. Onko kyseessä siis elitimismi vai naisviha? 

Elitismitulkintaa puoltaisi se, että duunarihommien tekeminen kyseessä olevien kommentaattorien silmissä ikään kuin tahraa henkilön sekä poistaa hänen osaamisensa pysyvästi, riippumatta siitä, mitä koulutusta ja työkokemusta henkilö sittemmin itselleen hankkii. Tällä logiikalla itsekin töitä muun muassa Kurvin 24h Alepassa (hieno myymälä!) tehneenä olen ikuisesti epäpätevä muihin tehtäviin. Kyseessä voi olla myös poliittisen vaikuttamisen ja korkeimpien virkatehtävien monopolisointi vain sellaiselle ylemmälle keskiluokalle ja yläluokalle, joka astelee suoraan vanhempien rahoittamista korkea-asteen opinnoista valkokaulustehtäviin, tahraamatta itseään duunarihommissa. Kesätyöt kaverin isän firmassa tai golf-kentällä eivät todennäköisesti samalla tavalla tahraa ihmistä kuin se, että tekee asiakaspalvelutöitä esimerkiksi ruokakaupassa.

Naisvihatulkintaa taas puoltaa se, että miehistä harvemmin kuullaan vastaavanlaisia kommentteja. Lauri Ihalainen on esimerkiksi yli puoluerajojen ihailtu vaikuttaja, ammatiltaan kirvesmies. Itseasiassa duunariammatti taitaa olla miinusta ainoastaan perussuomalaisille miehille, joiden korkeakoulutuksen puutetta on toisinaan nostettu esille mediassa pilkkaavaan sävyyn. Olipa kyseessä kumpi hyvänsä näistä ilmiöistä tai niiden yhdistelmä, selvää on, että kommenttien taustalla paistaa syvä halveksunta asiakaspalveluammatteja kohtaan. 

Kommentaattoreilta unohtuu, että myyjä on naisten yleisin ammatti ja miesten kolmanneksi yleisin ammatti Suomessa. Todellinen huolenaihe on, miten kukaan voi olla niin irtautunut todellisuudesta, että suomalaisen poliitikon tai virkamiehen aiemmat työt kaupassa ovat järkytyksen ja pilkan kohde.  Ehkä meidän tulisi olla enemmänkin huolissamme siitä, miten edustuksellinen demokratia voi, jos ja kun poliittinen eliitti irtautuu voimakkaasti keskimääräisen suomalaisen elämästä.

Ammattipolitiikan trendi näkynee ainakin siinä, että kansanedustuslaitoksemme valitaan yhä korkeammin koulutettuja, nuorempia ja parempituloisia ihmisiä kuin äänioikeutetut keskimäärin ovat. Nykyisistä kansanedustajista noin 70 %:lla on korkeakoulututkinto, kun taas kaikista äänioikeutetuista korkeakoulututkinto on vain noin 23 %:lla. Vasemmiston Katja Hänninen lienee yhä eduskunnan ainoa kansanedustaja, joka on varsinaiselta ammatiltaan myyjä. 

Kaikesta tästä on tehtävä vain se johtopäätös, että tarvitsemme lisää nykyisiä ja entisiä myyjiä päättäjiksi.