Kategoriat
Blogi

Kuntapäättäjiksi tarvitaan kulttuuri-ihmisiä

Korona-aika on näyttänyt karmealla tavalla sen, minkä kaikki kulttuurialaa tuntevat ovat tienneet jo aiemminkin – kulttuurin arvostus ei näy politiikassa kovinkaan hyvin. Tämä ei ole tietenkään yllätys, sillä jo ennen koronapandemiaa on usein kuultu tietämättömiä kommentteja, joissa kulttuurialaa pidetään puuhasteluna tai käsketään taiteilijoita menemään nk. oikeisiin töihin.  Jo aiemmin politiikassa on liian usein todettu, että jos täytyy leikata, leikataan mieluusti kulttuurista. Sama arvomaailma näkyy nyt, kriisin hetkellä. 

On mielestäni selvää, että tarvitsemme päättäjiksi enemmän kulttuuria tuntevia ihmisiä. Ehdokasasettelu on vielä auki 9.3.2021 saakka ja monissa kaupungeissa listoilla on tilaa. Kannustankin nyt kulttuurin ammattilaisia ja kulttuurin tukijoita sankoin joukoin ehdolle kevään kuntavaaleissa. 

Kunnat ovat merkittävä taiteen ja kulttuurin rahoittaja

Kulta ry:n mukaan kunnat tukevat kulttuuria ja taidetta vuosittain suuremmalla summalla kuin valtio – tosin siten, että kunnilla on tässä suhteessa isoja eroja. Suomessa kunnilla on siis todella keskeinen rooli kulttuuripolitiikassa.

Helsinki on merkittävä taide- ja kulttuurikaupunki, ja Helsingin kuntapolitiikalla on suuri merkitys pääkaupunkiseutumme ellei koko maan kulttuurielämälle. Näin ollen on erittäin merkittävää, ovatko Helsingin kuntapäättäjät kulttuurille myönteisiä vai onko se heille samantekevää. 

Kulttuurin tukijoita tarvitaan koronan jälkeenkin

Erityisesti esittävä taide on kokenut valtavan kolauksen niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin koronapandemian takia, vaikka toki myös monet muut taiteen ja kulttuurin osa-alueet ovat kärsineet rankasti. Koronatoimet ovat kohdistuneet kohtuuttomalla tavalla vain tiettyihin elinkeinoihin ja samaan aikaan on käynyt selväksi, etteivät kaikki päättäjät edes tunnista kulttuuria elinkeinoksi muiden joukossa. On erittäin oikeutettua, että tämä synnyttää raivoa ja epäoikeudenmukaisuuden kokemusta.

Oikeastihan kulttuuriala on elinkeinotoimintaa siinä missä metalliteollisuus, rakennusala ja lakipalvelutkin. Kulttuurialalla työskentelee ihmisiä niin työntekijöinä kuin yrittäjinäkin sekä jotkut myös apurahalla. Kaikki kulttuurialan yrittäjät eivät ole toiminimiyrittäjiä, vaan kulttuurialalla on myös esimerkiksi osakeyhtiömuotoisia yrityksiä. Kyseessä on siis monipuolinen ala. Myös rahoitus on monipuolista – kulttuuria rahoitetaan niin markkinaehtoisesti, julkisesti kuin esimerkiksi säätiöiden kautta. Mikään yksi totuus ei siis koskaan ole kovin uskottava, jos sitä pyritään soveltamaan koko kulttuurin kenttään.

Mistä tämänhetkinen tilanne kertoo? Mielestäni siitä, että tarvitsemme Suomeen enemmän päättäjiä, joilla on sekä teoreettista tietoa, osaamista että omakohtaista kokemusta taiteesta ja kulttuurista. Kulttuurin ja taiteen arvostusta on lisättävä. Ikävä kyllä, perinteisissä isoissa puolueissa nk. sivistysmieliset ja kulttuurimieliset ovat viime aikoina jääneet vakavasti vähemmistöön. 

Tampereen, Helsingin, Turun tai Keravan kuntapäättäjillä on merkittävä valta siinä, miten paikallista kulttuuri rahoitetaan ja tuetaan seuraavan neljän vuoden aikana, eikä heistä juuri kellään ole ollut valtaa päättää koronarajoituksista suuntaan, jos toiseenkaan. Olen ikävä kyllä myös inhorealisti näissä asioissa – koronapandemian jälkeen kunnissa saattaa hyvinkin alkaa leikkaus- ja säästötalkoot, joissa kulttuuri on todennäköinen kärsijä, jollei sillä ole vahvoja puolustajia päättäjien joukossa. On todella tärkeää, että kulttuuriala on sekä ehdolla että äänestää tulevissa kuntavaaleissa. Sen ääni täytyy saada nykyistä paremmin kuuluville.

Ps. Tervetuloa seuraamaan Kallion Vasemmiston kulttuuri-iltaa 3.3.2021. Kallion Vasemmistolla on vahva edustus kulttuurialan ehdokkaita. Keskustelemme Minja Koskelan, Feniks Willamon ja Kimmo Nurmisen kanssa Helsingin kulttuuripolitiikasta.