Kategoriat
Blogi

Kulutuksen vähentäminen on välttämätöntä ympäristökriisin hoitamisessa

Voidaanko kuluttajaa syyllistää ilmastonmuutoksesta, jos samaan aikaan kannustetaan kuluttamaan yhä enemmän ja enemmän? Kuulostaa ehkä itsestään selvältä, että tämä yhtälö ei tietenkään toimi. Valitettavasti se ei ole itsestään selvää. Kun tarkastellaan, miten ilmastotoimia tällä hetkellä hoidetaan esimerkiksi Helsingissä, asian voisi tiivistää lyhyesti näin:

Toinen käsi hoitaa ilmastokriisiä ja valistaa kuluttajia vähentämään päästöjään. Samaan aikaan toinen käsi suostuttelee kuluttajia kuluttamaan yhä enemmän ja lisäämään päästöjään.

Mistä on kysymys?

Tiesitkö, että Helsingin kaupunki on merkittävä ulkomainospaikkojen vuokraaja? Ulkomainonnan koetaan olevan erittäin vaikuttavaa ja sen suosio onkin kasvussa. Helsingin mainospaikkoja vuokraava JCDecaux kertoo sivuillaan seuraavaa:

Ulkomainonnan purevuus tietoisuuteen saattamisessa perustuu siihen, että kuluttajat viettävät paljon aikaa kodin ulkopuolella. Ihmiset menevät töihin, siirtyvät harrastuksiin ja muihin menoihin, käyskentelevät kaupungilla ja käyvät ostoksilla. Näin he näkevät tiedostamattaan ulkomainontaa päivärutiinien aikana, ja ulkona nähdyt viestit piirtyvät kuluttajien tietoisuuteen peiton ja toiston avulla. Kaupungistumisen vuoksi keskimääräinen kodin ulkopuolella vietetty aika kasvaa. Vuonna 2013 kodin ulkopuolella vietettiin aikaa melkein yhdeksän tuntia aikaa päivittäin (8.41h arkipäiväisin).”

Kuluttaminen aiheuttaa merkittävän osan ilmastopäästöistä.
Ympäristöministeriön mukaan kotitalouksien kulutuspäästöt muodostavat 70 prosenttia suomalaisten kasvihuonekaasupäästöistä. Merkittävimmät päästöt synnyttävät asuminen, liikkuminen ja ruoka. Kuluttajavalinnat eivät yksin ratkaise ilmastokriisiä, mutta ovat tärkeä osa ilmastopäästöjen vähentämisessä.

Ulkomainonnan voima on erityisesti kuluttajien aktivoinnissa kuluttamaan: 

”Vaikka ulkomainontaa nähdään monesti tiedostamatta, onnistuu ulkomainonta aktivoimaan kuluttajia erittäin hyvin. Ulkomainonnan keinoin voidaan kätevästi ohjata kuluttajaa esimerkiksi myymälään tai verkkosivuille. Varsinkin kulutus- ja päivittäistavarabrändit hyödyntävät tätä aktivoivaa ominaisuutta myymälöiden läheisyydessä.”

Toki on niin, että kaupunki ei voi pakottaa helsinkiläisiä kuluttamaan ilmastoystävällisellä tavalla, mutta se voi lopettaa kaupunkilaisten vahvan ohjaamisen ilmastohaitallisten tuotteiden kuluttamiseen.

Tällä hetkellä voimassa oleva Helsingin kaupungin Hiilineutraali Helsinki 2035 tarkoittaa kaupunkialueella tuotettujen suorien päästöjen vähentämistä 80 prosentilla. Hiilineutraali Helsinki 2035-ohjelmassa todetaan seuraavasti:

Helsinkiläisen todellinen hiilijalanjälki on yli kaksinkertainen Helsingin alueella syntyviin päästöihin verrattuna. Todellinen hiilijalanjälki sisältää helsinkiläisten kuluttamien tavaroiden ja palveluiden päästöt, esimerkiksi muualla tuotettu ruoka, rakentamisen materiaalit, tuoteosat, tavarat, palvelut ja matkustaminen. Helsingin hiilineutraalisuustavoite ei ota huomioon epäsuoria kuluttamisesta aiheutuvia päästöjä, koska epäsuorien päästöjen arviointiin ja seurantaan ei ole sopivia työkaluja ja koska Helsingin kaupungilla on epäsuoriin päästöihin usein vähäisemmät vaikutusmahdollisuudet.” 

Saanen olla tästä hieman eri mieltä. Helsingillä lienee varsin hyvin mahdollisuudet ainakin vähentää tai muokata alueella tapahtuvaa, massiivista ulkomainontaa, joka on tehokas kulutuksen lisääjä alueella. Markkinointi on tapa lisätä kulutusta. Jos emme suoraan uskalla puhua kuluttamisen vähentämisestä, niin voisimmeko edes vähentää kuluttamisen lisäämistä? Ilmastohaitallisen kuluttamisen vähentäminen tuntuu yhä olevan ilmastotoimena suorastaan tabu, josta ei haluta puhua ja johon ei haluta panostaa.

Kannattaako samaan aikaan lisätä kuluttamista ja vähentää kuluttamista?

Toisin sanoen kaupunki tällä hetkellä samanaikaisesti yrittää vähentää päästöjä mutta myös hyväksyy kuluttajavalintojen ohjaamisen ilmastolle haitallisen kuluttamisen suuntaan sallimalla ulkomainontaa myös ilmastohaitallisten tuotteiden ja palveluiden osalta. Kysymys lienee niin sanotusta Schrödingerin ilmastotoimesta, jossa yhtä aikaa päästöjä halutaan vähentää ja kasvattaa.

Mielestäni tämä on paitsi tehotonta myös epäreilua kansalaisia kohtaan. On todella paineista ja kuormittavaa, jos yhtä aikaa suggeroidaan jatkuvasti kuluttamaan enemmän ja enemmän, ja samaan aikaan siitä syyllistetään. Tällainen politiikka on aivan varmasti omiaan lisäämään ilmastoahdistusta ja yleistä pahoinvointia kaikkien kansalaisten keskuudessa.

Onkin mietittävä vakavasti, minkälaisen kulutuksen lisäämiseen Helsingin kaupungin omistamia tiloja voidaan hyödyntää. Tulisiko mainostaa nimenomaan lentämistä, lihaa ja pikamuotia, vai voitaisiinko mainostilassa mainostaa esimerkiksi kulttuuria ja helsinkiläisten pienyrittäjien palveluita? Samoin olisi tärkeää tarkastella, kuinka paljon Helsingin kaupungin tiloja on ylipäätään käytettävä mainostamiseen. 

Asiaa ryhdyttiin miettimään kesällä 2020 tarkemmin Kallion Vasemmistossa ja tein pohjatyöt sen suhteen, että Helsingissä alettaisiin miettiä tarkemmin myös ulkomainonnan eettisiä kriteereitä. Helsingin vasemmiston kaupunginvaltuutettu Mai Kivelä alkoi ajaa helmikuussa 2021 aloitetta Ilmastohaitallisesta ulkomainonnasta vapaa kaupunkitila”, jonka myös kaupunkiympäristölautakunta on nyt hyväksynyt. Toivotaan, että keskustelu asiasta päätyy järkeviin lopputuloksiin ja alamme pohtia kriittisemmin sitä, mihin kaupunkitilaamme voi ylipäätään tällä ympäristötuhon aikakaudella käyttää.



Ps. Tämä sama vaiva on toki havaittavissa myös kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Kuluttamista pitää vähentää, mutta markkinoinnin ilmastoeettisyyden arviointi on yhtäaikaa tabu. Onko todella niin, että emme voi elää ilman mainoksia yksityisautoista ja lentokonematkailusta?