Kategoriat
Blogi

Alueellinen eriytyminen on pysäytettävä

Helsingin sanomissa 17.9.2020 kirjoitettiin, että eri alojen ammattilaiset hakeutuvat pääkaupunkiseudulla selkeästi eri asuinalueille, vaikka monia ammattiryhmiä löytyykin edelleen kaikista kaupunginosista.

Jutussa todettiin muun muassa, että “kulttuuri- ja hallintoalojen työntekijöiden koti on Helsingissä, ja Espooseen on pesiytynyt teknillis-kaupallinen bisneseliitti. Vantaalla asuu fyysisemmän työn eli niin kutsutun suorittavan työn tekijöitä.” Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara kommentoi, että eri alojen ammattilaiset ovat hakeutuneet selkeästi eri alueille ammattien eriytymisen ollessa jopa yllättävän voimakasta. 

Tämä, varsin kritiikitön, lehtijuttu kuvaa konkreettisesti sitä, kuinka Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla tapahtuu jatkuvasti alueellista eriytymistä eli segregaatiota. Kehitys ei ole kovin jyrkkää, mutta sitä silti tapahtuu. Eriytymiskehitys voi tapahtua tulo-ja koulutustason lisäksi myös muunlaisen, kuten etnisen, taustan mukaan. 

Alueiden eriytymisen negatiivisia vaikutuksia voidaan ajatella olevan esimerkiksi eri oppilaitosten eriytyminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen. Eriytyminen näkyy helposti erityisesti lasten ja nuorten arjessa.

Samaten esimerkiksi terveyspalveluiden ja muiden kunnallisten palveluiden taakka on suuri pahoinvoinnin kasautuessa alueellisesti ja tämä olisi huomioitava palvelutuotannossa. Köyhyys aiheuttaa lukuisia terveys- ja muita ongelmia. Ajankohtainen esimerkki alueiden erilaistumisesta on koronaviruksenkin esiintyminen keväällä enemmän alueilla, joissa tulotasot ovat matalia sekä työssäkäyvät ihmiset työskentelevät usein lähityötä vaativilla aloilla sekä kulkevat julkisilla liikennevälineillä. 

Eriytyminen toisaalta nk. rikkaiden alueille ei sekään tee hyvää, vaan pahimmillaan kaventaa hyväosaisten kykyä nähdä yhteiskunnan kokonaisuutta, heikentää samaistumiskykyä muita ihmisryhmiä kohtaan ja vahvistaa epärealistista mielikuvaa siitä, että kaikki elämässä on saatu niin sanotusti omalla työllä. 

Alueiden eriytymisen negatiivisia vaikutuksia voidaan ajatella olevan esimerkiksi eri oppilaitosten eriytyminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen. Eriytyminen näkyy helposti erityisesti lasten ja nuorten arjessa.

Ympäristöllä on huomattava merkitys erityisesti lasten ja nuorten kasvuun ja hyvinvointiin. Mielestäni mitään Helsingin aluetta ei saa päästää eriytymään puhtaasti nk. rikkaiden tai köyhien alueeksi. 

Mitä siis kunnissa voitaisiin tehdä, jotta segregaatiokehitystä saataisiin hillittyä ja sen negatiivisia vaikutuksia vähennettyä? Helsingin kaupunkistrategiassa Maailman toimivin kaupunki 2018-2021 todetaan seuraavasti:

Kaupunkien asukkaiden todellisuuden eriytyminen on maailmalla yksi suurimmista kaupunkien haasteista. Kaupunginosien eriytyminen tulotason ja hyvinvoinnin osalta otetaan Helsingissä vakavasti. Helsinki on kansainvälisessä vertailussa onnistunut hillitsemään eriytymistä paremmin kuin useimmat verrokkikaupunkimme. Helsinki tavoittelee jatkossakin asemaa segregaation ehkäisyn eurooppalaisena huippuesimerkkinä ja mahdollistaa kaupunginosien tasavertaisuuden ja hyvinvoinnin. ”

Silti eriytymistä yhä tapahtuu ja siihen pitäisikin puuttua nykyistä voimakkaammin. Yhtenä tärkeänä osatekijänä eriytymisessä on asuinalueiden kaavoitus, jossa eri asumismuodot ja asumiskustannukset vaihtelevat suuresti alueiden välillä. Tämä korostuu erityisesti Helsingissä, jossa asumisen hinnat ovat päätä huimaavia. Kaupungin olisikin huomioitava alueellinen eriytyminen jollain tapaa kaavoitushankkeissaan, jotta erilaisia asumismuotoja löytyisi mahdollisimman tasaisesti eri puolilta kaupunkia. 

Samoin julkinen liikenne ja kevyt liikenne kaupunkipyörineen on syytä ulottaa monipuolisesti ympäri Helsinkiä. Alueiden viihtyvyyteen, kulttuuritarjontaan ja elinvoimaisuuteen on kiinnitettävä huomiota. Myös positiivisen diskriminaation hankkeita tulisi jatkaa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa sekä muissa palveluissa, eli käyttää resursseja sinne, mihin esimerkiksi sosiaaliset ongelmat ovat kasautuneet. Resurssien suuntaamisen keinoin on puututtava siihen, etteivät esimerkiksi koulut jakaudu maineeltaan ja tuloksiltaan hyviin ja huonoihin kouluihin.

Alueellisen eriytymisen estäminen olisikin hyvä ottaa entistä suuremmaksi osaksi kaupungin päätöksentekoa, jotta Helsinki säilyy yhdenvertaisena ja vetovoimaisena paikkana elää. 

Lähteitä kiinnostuneille: